Etusivu | Esittely | Koiramme | Muistoissa | Rodut | Harrastukset
Pentuja
| Pentueet | Blogi | Linkit

SUURI PERSOONA
"SAIDA"

11.05.2004 - 5.1.2015

ruotsinlapinkoira, narttu
FIN MVA TK1 Care Bears Star Glow
FI31244/04



Saida kesä 2011.
Kuva Pauliina Halonen.


Silmät TERVEET (05.08.05, 16.2.07 ja 11.12.09) prcd B kantaja (geenitestattu)
Lonkat B/B
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0

Koko n.44cm 14kg.
Hampaat OK.

Kaverikoira, TOKOkoira

Kasvattaja Leila Häkkinen, Vöyri
Om. Virpi Havu, Pmk

Saida Koiranetissä

Näyttelytulokset

TOKOtulokset


2004

Saida oli vauhdikas ja vallaton koiruus, täynnä uteliaan kuonon tuhinaa, touhukasta toimintatarmoa, huikeita pomppuja ja viuhuvaa hännänheilutusta!

Saida oli mukava perhekoira ja uskomattoman hieno harrastuskoira. Terveystutkimuksissa se osoittautui terveeksi (silmät, lonkat, polvet ja kyynärät virallisesti tutkittu). PRA:n prcd geenitestissä se sai tuloksen B eli kantaja.

TOKO oli pääharrastuslajimme. Keväällä -07 saimme koulutustunnuksen TK1! Koulutustunnus oli historiallinen. Saida saavutti sen ensimmäisenä ruotsinlapinkoirana Suomessa.

Näyttelykehätkin tulivat meille tutuiksi. Kolmesti pentukehässä kävimme esittäytymässä. Pikkupentuluokassa erikoisnäyttelyssä syksyllä -04 Saida oli VSP-pentu. Viikonlopun 5.-6.2.05 vietimme näyttelyllisissä merkeissä, tuloksena Tuusniemeltä VSP-pentu ja Keuruulta ROP-pentu. Junnukehistä saldoksemme kertyi 2xROP, 1xVSP, 3xSERT ja 2xEH. Nuorten luokan näyttelyitä käytiin muutamia ja niistä tuloksiksi saatiin mm. erkkarista PN4+SERT ja SERT+CACIB+ROP, lisäksi on tullut 2xEH. Suomen muotovalion arvon Saida saavutti heinäkuussa -06.

Saida on harrasti agilitya Tiian kanssa. Tämä parivaljakko osallistui mölliagilitykisaan 3.12.07 saavuttaen hienosti 0-tuloksen ja toisen sijan.

Kaverikoiratoiminta aloitettiin kesällä -07. Virallisesti kaverikoira Saidasta tuli keväällä -08.

Monenlaista touhua piisasi, piisaa Saidassa sitä virtaakin...

Saidan terveyshuolet alkoivat todenteolla mietityttämään keväällä 2012. Saida oli kärsinyt terveysongelmista 2011 saakka. Sillä oli ollut virtsatie-infektioita antibioottikuureineen ja monia epämääräisiä oireita: levottomuutta, yövalvomisia, sisälle virtsaamista, runsasta juomista jne. Muutama kasvain, joita tarkkailtiin, oli myös sille ilmaantunut. Sitä oli tutkittu mm. ultrattu virtsarakkoa yms. mutta mitään selvää syytä sen oireisiin, tulehdusten lisäksi ei löytynyt. Saidan olotila alkoi tuntua koko perheestä raskaalle, varsinkin öisin kun se ei nukkunut vaan valvoi, ulisi, vinkui, haukahteli ja käyskenteli levottomana.Saida kuitenkin söi ja lenkkeili ja oli ihan hyvässä kunnossa pääpiirteittäin. Kävimme eläinlääkärillä tutkimuksissa. Siltä otettiin laajat verikokeet, virtsakoe ja se tutkittiin klinikalla kuonosta hännänpäähän. Mitään selvää syytä ei kokeista löytynyt Saidan oireisiin. Saidalle määrättiin kipulääkitys, joka osaltaan rauhoitti tilannetta. Tilannetta tarkkailtiin.

Loppuvuodesta 2012 kamppailtiin edelleen Saidan terveysongelmien kanssa.
Saidan olotila oli aaltoliikettä, olo oli välillä parempi, välillä huonompi.
Saida oirehti paljon. Epäilin, että sillä olisi taas virtsatieinfektio, koska juominen ja virtsaamistarve lisääntyi, se alkoi taas pissata sisälle mutta ei, näytteestä ei löytynyt infektiota. Samaan aikaan alkoi taas levottomuus lisääntyä, ruokahalu lisääntyä, yövalvomista esiintyä yms. Mietinnän ja poissulkemisen listalle nousivat mm. cushingin tauti, jokin harvinainen diabetesmuoto, aivo- tai muualla oleva kasvain, hormonaalinen häiriö ja huomioon on otettava myös psyykkinen puoli.  Poissulkemalla eri asioita saataisiin ehkä selville syy, samalla oli otettava huomioon Saidan jaksaminen ja koko muun perheen jaksaminen. Kun Saidan oireet olivat pahimmillaan, niin me juostiin koko ajan pihalla käyttämässä sitä tarpeillaan, aloitettiin aamut luuttuamalla lattioita, katsottiin sen levotonta hyörinää, kerälle käpertymistä,
meillä ei nukuttu öisin vaan kaikkia valvoivat.
Oli pakko ajatella asioita monelta eri kantilta, milloin mennään  sen rajan yli, että Saidan elämä ei ole enää onnellista, kuinka paljon me muut jaksamme.
Välillä tilanne oli taas parempi, Saida rauhoittui, se on levollisempi ja silminnähden onnellisempi... taas toistaiseksi.

Perheemme koirat ovat saaneet elää onnellista tasapainoista perhekoiran elämää. Ne saavat olla kanssamme lähes koko ajan, niiden ei ole tarvinnut olla yksin kotona kuin ihan minimaalisia aikoja. Lenkillä käydään päivittäin, ruoka on terveellistä, niille tarjotaan aktiviteettejä, ne saavat olla lähellämme, ne saavat rapsutuksia, silityksiä, huomiota. Niillä on seuraa myös toisistaan. Yöt ne nukkuvat omassa huoneessaan, kuten me muutkin omissamme. Sänkyyn tai meidän vanhempien makuuhuoneeseen niitä ei voida ottaa nukkumaan, sillä meidän täytyy pitää huolta ettei oteta liian suuria riskejä Jukan astman suhteen. Eli puitteet viettää onnellista koiranelämää on kaikilla koirillamme. Tiedän, että niillä on hyvä olla.  Mutta miksi Saidan ei ollut hyvä olla. Johtuivatpa Saidan oireet mistä tahansa, se vaikutti suuresti meidän kaikkien elämään, meidän ihmisten ja toisten koirien. Kaikkeen ei aina voi saada tyhjentävää vastausta. Siitä huolimatta täytyy elää.

Elämämme jatkui aaltoliikkeenä Saidan voinnin suhteen. Nautimme hyvistä kausista ja kestimme huonot. Loppuvuonna 2014 päätimme koko perhe yhdessä, että vietämme pitkän joululoman yhdessä nauttien yhdessäolosta, antaen Saidalle onnelliset loppuelämän viikot ja ennenkuin arki koittaa päästämme sen pois, rauhaan. Tuo aika jäi ihanana muistona koko perheellemme.
Hiljainen, syvä suru täytti kotimme.
Suuren Persoonan elämä oli päättynyt.


2005


Saida 2011. Kuva Pauliina Halonen.


Takaisin