Etusivu | Esittely | Koiramme | Muistoissa | Rodut | Harrastukset
Pentuja | Pentueet | Blogi | Linkit


JAPANINPYSTYKORVA

...saapui meille vuonna 2002 aivan sattumalta.

Tarkoituksena meille oli tulla keeshond,
mutta kun kolmesti oli pennun saaminen mennyt mönkään monista eri syistä
ja seuraavaan mahdolliseen pentueeseen oli niin mahdottoman pitkä aika,
niin mietin olisiko kessulle vaihtoehtoa...

Sitten eräänä päivänä kuin vahingossa istuin netissä
pienten valkoisten huiskujen "pentulaatikon" äärellä
ja olin myyty, hullaantunut ja olen sitä edelleenkin...


Ensimmäinen japsimme Ginga jätti meille "perinnöksi" rakkauden tähän rotuun!

Japaninpystykorvapentue, ensimmäinen pentueeni, Zebina's A-pentue, syntyi 20.5.2010 ja toinen pentueeni B-pentue 8.11.2015.

Tietoa japaninpystykorvasta löytyy rotuyhdistyksen sivuilta
Suomen Japaninpystykorvayhdistys ry

MUITA ROTUJAMME, EI KASVATUSTA:

SHETLANNINLAMMASKOIRA

...rotuna jäi sydämeeni edesmenneiden shelttieni,
Nellin 1989-2000 ja Jetan 1990-2002, ansiosta.

Vaikka meillä ei vuosiin ollut shelttiä, niin seurasin rotua kaikki välivuodetkin.

7 välivuoden jälkeen vuonna 2009 perheeseemme saapui taas sheltti,
tuo niin kaunis, sulava pieni paimenkoira,
joka on kuin ihmisen ajatus!


Rotutietoutta sheltistä löytyy Shetlanninlammaskoirat ry:n sivuilta

JAPANESE CHIN

...rotuna kuului lapsuuteeni ja kesiini kenneltyttönä Habanas kennelissä.
Vuosien varrella olen törmännyt chineihin aina silloin tällöin ja
niiden viehkeä olemus on viehättänyt minua yhä enemmän.
Kun äitini alkoi liki 20 vuoden koirattoman tauon jälkeen kaivata heille pientä koiraa,
ehdotin mm. chiniä.
Vuoden -14 Pieksämäen chinikesäpäivä vierailumme jälkeen aloimme tutustua rotuun todenteolla ja kypsyttää ajatusta chinistä. Selattiin nettiä, luettiin rotulehtiä ja käytiin katsomassa suloista chinipoikaa. Chiniharrastajat siellä kesäpäivillä, ottivat meidät ulkopuolisina leirivierailijoina niin ihanasti vastaan rodusta kertoen, että se vaikutti osaltaan lopulliseen rotuvalintaamme ja viimeksi itse chinit, ne saivat meidät hullaantumaan
viehättävällä olemuksellaan, ihanilla luonteillaan.
Heinäkuussa -15 unelmasta tuli totta.
Molla saapui mummulaan vanhempieni elämän keskipisteeksi.
Molla on osaomistuksessani äitini kanssa.

Japanese Chin Finland ry


ROTUJA VUOSIEN VARRELTA:

RUOTSINLAPINKOIRA

...meille tuli vuonna 2004 ystäväni kanssa ilmaan heitetyn
"musta-valkoisen ajatuksen" seurauksena.

Rotu oli minulle kaukaa tuttu samaisen ystäväni Lapinkoira-lehdistä
ja näyttelykehien reunoilta jo vuosien takaa.
Muistan joskus todenneeni, että
"Jos joku lappalainen pitäisi valita,
se olisi ehdottomasti ruotsinlapinkoira
mutta pystykorvaa meille ei tule! ".
Kaikkea sitä ihminen suustaan päästääkin...

Etsin tuolloin vuonna -04 itselleni harrastuskoiraa moneen menoon.
Rlk:n koko ja viehättävä olemus olivat myös merkittäviä tekijöitä rotua valitessani.

Kasvatussuunnitelmatkin kävivät mielessäni rodun tiimoilta
Saidan osoittautuessa kaikin puolin jalostukseen sopivaksi yksilöksi
mutta ne jäivät vain suunnittelun asteelle.

Ruotsinlapinkoirasta lisää rotujärjestön kotisivuilta
Lappalaiskoirat ry

Tietoa rodusta löytyy myös:

Care Bears kennelin kotisivuilta

Ruotsinlapinkoirat.com sivuilta

KÄÄPIÖSNAUTSERI

Ihastuin kääpiösnautserin terhakkaan olemukseen 90-luvun alussa näyttelyissä niitä nähdessäni. Trimmaus vähän mietitytti mutta sekään ei estänyt minua hankkimasta omaa musta-hopeaa käppänää. Kääpiösnautserimme oli viehättävä tapaus, sellainen oman tiensä kulkija, suuri persoona. Trimmaaminen oli minulle miinuspuoli tässä rodussa, joten se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi trimmattavan rodun edustajaksi koiramaailmassani.

Suomen Kääpiösnautserikerho ry


TIIBETINSPANIELI

Vierailin äitini serkun mukana 80-luvun alussa pikkutyttönä kennelissä, jossa kasvatettiin tiibetinspanieleita ja japanese chinejä, joita kutsuttuun japaninspanieleiksi siihen aikaan. Kovasti kinusin meillekin omaa koiraa, johon vanhempani eivät juurikaan reagoineet. Kahtena kesänä olin tuon samaisen sukulaisen mukana kenneltyttönä samaisessa kennelissä ja koirakuumeeni vain kasvoi. 10-vuotis lahjaksi vuonna 1981 odotin saavani marsua, johon vanhempani olivat loppujen lopuksi suostuneet lemmikkikaipuutani helpottamaan. Kun tuo suuri päivä koitti, sain lahjaksi korin peitettynä kankaalla. Avatessani korin siellä istua nakotti pieni koiranpentu, tiibetinspanielin pentu. En voinut uskoa silmiäni, yllätys oli uskomaton.
Pienet silmät katsoivat suoraan sydämeeni.
Näin ensimmäinen koirani saapui ja uusi elämäntapani, koiranomistajana alkoi.

Tiibetinspanielit ry

 

Takaisin