Etusivu | Esittely | Koiramme | Muistoissa | Rodut |Harrastukset
Pentuja
| Pentueet | Blogi | Linkit

Elämäni Koira
”NELLI”
26.6.1989-18.12.2000

Pienenpolun Eveliina
shetlanninlammaskoira, narttu




Kasv. Kirsi (Myöhänen) Lappalainen, Lievestuore

Kun ajelimme kotiin Lievestuoreelta elokuussa -89 pieni karvapallero turvallisesti sylissäni en voinut kuvitellakkaan miten suuren merkityksen tuo pieni koiranpentu elämääni toisi. Nelli oli äärimmäisen älykäs, oppivainen ja rauhallisen varma koira, joka opetti minulle paljon.

Nellin kanssa kävimme kerran näyttelyissä saaden sieltä kakkosen, hyvä niin, sillä enempää en odottanutkaan johtuen siitä, että Nelli oli suurehko ja korvatkin nousivat pystyyn ihan väkisin.

Tottelevaisuuskoulutukseen lähdimme vuonna -90, ihan vaan peruskoulutusta ajatellen mutta kuinkas kävikään.Nelli oppi asiat helposti ja intoa piisasi, koulutusohjaajat alkoivat houkutella meitä kisoihin.

Alokasluokka mentiin läpi kahdella kisalla:

- Pmk 3.11.90 173 p./1 tulos

- Kangasniemi 11.11.90 165p./1 tulos

Avoimessa kisattiin yhdeksän kertaa. Ykkösiä tuli:

- Suonenjoki 28.4.91 166,5p./1 tulos/1.sija

- Pmk 1.6.91 162p./1 tulos/1.sija

- Saarijärvi 29.9.91 186,5p./1 tulos/1.sija

Nouto tuotti jo avo-luokassa vaikeuksia ja voittajaluokka ei ollut todellakaan helppo sillä esim.metalliesinettä Nelli ei tuonut kertaakaan mutta läpi mentiin siitä huolimatta seuraavilla ykköstuloksilla:

- Pmk 11.10.92 280p./1 tulos/2.sija

- Pmk 4.11.92 266p./1 tulos/1.sija

- Varkaus 12.9.93 280,5p./1 tulos/2.sija

Evl:ssä kilpailtiin muutaman kerran, tuli pari 2 tulosta, 3 tulosta ja jäätiin ilman tulostakin pariin kertaan. Sitten tuli monenlaisia juttuja, Nellin polven nivelsiteet revähtivät pahasti, toipumisaika oli pitkä, opiskeluni oli loppusuoralla ja sitten perheeseemme syntyi vauva ja harrastaminen jäi toiselle sijalle eivät kuitenkaan koirat, sillä nehän ovat osa jokapäiväistä elämää.

Nelli kävi myös luonnetestissä, tulos hyväksytty +1 127 pistettä. Agilityssä Nellillä riitti vauhtia, mutta kisasuunnitelmia ei koskaan ollut, johtuen siitä, että olisimme joutuneet kisaamaan maxi-luokassa koska Nellin säkäkorkeus oli noin 42 cm. Medi-luokkaa ei tuolloin ollut.

Nellin poismeno 18.12.00 oli yksi elämäni kovimpia paikkoja, suru oli suunnaton ja tuska sydämessä valtava. Ajan myötä suru ja tuska hellittivät ja tilalle tuli ikuinen rakkaus ja kiitollisuus siitä, että olen saanut omistaa niin upean koiran, elämäni koiran...

 

Takaisin