Etusivu | Esittely | Koiramme | Muistoissa | Rodut | Harrastukset
Pentuja | Pentueet | Blogi | Linkit

TOKO


80-luvun alkupuolella, tiibetinspanieli Lilin tultua meille,
kävin muutamia kertoja koirakentällä hakemassa oppia koirankouluttamisesta.
Tuolloin koulutuksissa kävi pääosin vain palveluskoirarotuja,
joten ei ihan sovittu joukkoon, mutta”kipinä” tottelevaisuuskoulutukseen jäi.

Tuota kipinää pääsin todenteolla roihuttelemaan -90 luvun alussa, jolloin aloitimme shetlanninlammaskoira Nellin kanssa tottelevaisuusharrastuksen. Jukka ja Jetta sheltti liittyivät joukkoon seuraavana vuonna. 1990-luvun alkupuolella kilpailin aktiivisesti molemmilla shelteilläni. Vuodesta –91 olen myös toiminut tottelevaisuuskoulutusohjaajana. Käppänämme Funnynkin eloon sisältyi tokoa mutta kilpailukentät jäivät valloittamatta.

Aktiiviharrastaminen oli ”katkolla” –90 luvun puolenvälin aikoihin, jolloin elämäni täyttivät muut asiat; opiskelun päättäminen, lasten syntyminen jne. Koirat olivat toki tuolloinkin kiinteä osa elämää.

Aktiivisuus lisääntyi huomattavasti kun perheeseemme tuli japsi Ginga. Suureksi harmikseni tuon vauhdikkaan pikkukoiran terveystilanne oli sellainen ettei siitä tullut kisakoiraa mutta tokojuttuja se teki mielellään itselleen ominaisella hössötyksellä.

Saida täytti sille odotetut haaveet harrastuskoirasta.
Sain juuri sen mitä halusin, uskomattoman hienon tokokaverin!

TOKO kuuluu harrastuslajina kaikkien koiriemme Muusan, Tildan ja Binan elämään. Kunnianhimoinen harrastaja en ole mutta nyt suunnitelmissa on aloittaa kilpaileminen koulutusohjaajana, liikkeenohjaajana ja koetoimitsijana toimimisen lisäksi.

KAVERIKOIRATOIMINTA


Tein sosiaalikasvattaja seminaarityöni aiheesta ”Koira Terapeuttina” vuonna 1994,
jolloin tämänkaltainen toiminta oli vasta rantautumassa Suomeen.
Tuo työ antoi osaltaan lähtölaukauksen kiinnostukselleni kaverikoiratoimintaan.

Vuonna 2000 aloitimme satunnaiset vierailut Koivurannan vanhainkotiin
shelttini Jetan ja Sirpa Laitisen suomenlapinkoira Emmin kanssa.
Olimme mukana myös lasten tapahtumissa.

Vuonna 2005, jolloin toiminta tuli viralliseksi Kennelliiton alaiseksi toimintamuodoksi
olin mukana koulutuksessa Kuopiossa. Pieksämäellekin perustettiin tuona vuonna virallinen kaverikoiraryhmä, joka jatkaa edelleenkin tätä antoisaa koiraharrastumuotoa.

Ginga sai virallisen kaverikoira tittelin vuonna-05 siihen kuuluvine työasuineen, huiveineen. Vuonna -08 se palkittiin Suomen Kennelliiton myöntämällä mitalilla ansiokkaasta työstään kaverikoirana. Myös Saida toimin elämänsä aikana kaverikoirana. Kesällä 2015 Muusa, Tilda ja Bina palkittiin kaverikoiratoiminnastaan.

Olen toiminut Pieksämäen Kaverikoirat ryhmän yhteyshenkilönä virallisesti vuodesta 2005, toiminnan aloitin jo vuonna 2000.


NÄYTTELYT

Näyttelykehät ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi
koirien kanssa siellä esiintyen sekä kehäsihteerin roolissakin toimien.

Vasta Saidan mukana on varsinaisesti tullut menestystä näyttelykehistä mutta vilpittömästi voin todeta, että ei ne tittelit, ruusukkeet ja pokaalit koiraa tee.
Kyllä se koiran arvo on aivan jotain muuta.
Jokainen koira on meille kallisarvoinen ilman menestystäkin!

Näyttelyissä iso osa harrastamisen iloa on ystävien
ja uusien koiratuttavuuksien tapaaminen ja tietysti myös ne koirat, rotuun katsomatta.
Kehien laidalta on myös mielenkiintoista hakea koiratietoutta.

Kehätoimitsijan tehtävät ovat osaltani toistaiseksi taka-alalla.
Kaikkeen ei millään riitä aika vaikka halua olisikin.

RALLY-TOKO

Harrastusmaailmaamme uutena harrastusmuotona tuli rally-toko vuonna 2013.

TEMPUT JA KOIRATANSSI



Varsinaisena tempputaiturina perheessämme toimi jo edesmennyt Ginga,
yhdessä keskimmäisen tyttäremme Neean kanssa.
Pari oli täynnä vallatonta vauhtia ja hurmaavaa hulluttelua.
Tangon tanssiminen, pujottelu jalkojen läpi, ryömiminen, breikkaaminen yms. kuuluivat temppuvalikoimaan.
Nyt Ginga temppuilee ja tanssahtelee pilvien päällä...


AGILITY


Agilitya olen hivenen harrastellut vuosien varrella
shelttieni Nellin & Jetan sekä käppänäni Funnyn kanssa,
en kuitenkaan koskaan varsinaisesti kilpailumielessä.
Funnyn kanssa osallistuttiin kylläkin kerran möllikisaan ja
siitä muistona videotallenne, jota kelpaa kyllä katsella.

Agilitya harrastivat Tiia ja Saida vuosien varrella.
Tiia näytti taitonsa taitavana ohjaajana tuolloin nuoresta iästään huolimatta.
Hän omaa luontaista koiranlukutaitoa, on rauhallinen, harkitseva ja palkitseva ohjaaja,
josta äiti voi olla ylpeä ja ottaa oppiakin.
Saida oli puolestaan on vauhdikas, nopeasti hoksaava ja kuuliainen kumppani,
joka rakasti yhdessä tekemistä.
Ensiaskeleen kisamaailmaan he ottivat mölliagilityssä loppuvuodesta-07 0-tuloksella.
Tiian saatua kauan ja hartaasti odotetun oman koiran agilityharrastus Saidan kanssa päättyi.

Tytöt koirinensa agiliitelevät harrastusmielessä kotikentällä.


PELASTUSETSINTÄ


Lokakuussa -05 pääsin toteuttamaan suurta unelmaani osallistumalla
lappalaiskoirien pelastusleirille yhdessä Saidan kanssa.
Aivan uskomattoman upea harrastusmuoto!



 

 



 

 

Takaisin