Etusivu | Esittely | Koiramme | Muistoissa | Rodut | Harrastukset
Pentuja
|Pentueet | Blogi | Linkit


"Elämämme valo"
”GINGA"
17.9.2002 - 5.6.2008

Saarnion Ginga-Joo
japaninpystykorva, narttu



Kasv. Soile Aarnio, Alajärvi
Om. Neea, Tiia ja Virpi Havu, Pmk

Ginga KoiraNetissä

Polvet 1/0
Kyynärät 3/3

Sydän täynnä rakkautta!
Ginga saapui meille marraskuussa -02 ja sai koko perheemme valloittavalla, terhakkaalla ja touhukkaalla olemuksellaan rakastumaan itseensä täydestä sydämestämme! Gingan kasvattajan sanoja lainaten: "Ginga eli rakastaen koko sydämellään ja se elää edelleen meidän kaikkien sydämessä".


Täyttä höyryä...
Ginga oli luonteeltaan rakastettava, iloinen, avoin, osallistuva ja aina jaloissa pyörivä pikku koira. Valitettavasti terveystilanne varjosti tuon "täyttä höyryä eteenpäin!"- elämänasenteen omaavan pikkuhuiskun elämää. Kaikesta huolimatta Gingan elämä oli kuitenkin onnellisen ja oman laumansa kanssa touhuilevan koiran elämää...
Näyttelyissä pyörähdettiin muutaman kerran, tuloksina kerran Rop-pentu, pen1 ja jun EH1. Ginga oli Kennelliiton virallinen kaverikoira. Kaverikoirana toimiminen oli upea harrastusmuoto huiskullemme, joka rakasti ihmisiä yli kaiken. Neean kanssa Ginga harrasti"temppuilua", erilaisten temppujen tekemistä ja koiratanssia. Lisäksi Ginga kotitokoili täydellä tohinalla, niinkuin sen luonteeseen kuului.


...vähän rajoittaen...
Kun Gingan terveystulokset ja tieto sen vakavasta kasvuhäiriöstä saatiin sen ollessa vuoden ikäinen päätin, että Ginga saa elää arvokasta ja onnellista koiranelämää täysillä, toki hivenen rajoitettuna, niin kauan kuin se on mahdollista. Kun se hetki tulisi, jolloin sen koiranelämän arvoinen elämä ei enää ole mahdollista, lupasin päästää sen pois luotamme, sillä niin paljon me kaikki sitä rakastimme.
Elämä sairaan koiran kanssa oli jatkuvaa tilanteen tarkkailua. Ruokintaan, lenkkeilyyn, lihaskuntoon yms. jouduttiin kiinnittämään erityishuomiota, jotta taattiin parhaat mahdolliset olosuhteet pienen koiran elämälle.
Ginga ei paljon itseään säästellyt, se oli aina suunapäänä kaikessa mukana. Sen pää vei vaikka jalat eivät tahtoneet kantaa.


Kyynärnivelten virheellinen muotoutuminen
Ginga kävi virallisissa polvi- ja kyynärniveltutkimuksissa syksyllä -03 täytettyään vuoden. Polvet olivat vasen 1, lähes normaali ja oikea 0 eli terve. Kyynärnivelet oikea 3, vasen 3 eli voimakkaat muutokset! Tulos ei tullut yllätyksenä, sillä Gingan etuliikkeet olivat niin epävakaat, että voitiinkin jo olettaa jonkin olevan pahasti vialla mutta se yllätti, että kyynärnivelen kasvuhäiriö löytyi japaninpystykorvalta, sillä yleisesti ajatellaan kyynärnivelten kasvuhäiriöiden olevan vain suurten rotujen ongelmia!

Lausunto 3/3 voimakkaat muutokset ei antanut vastauksia mielessäni heränneisiin kysymyksiin, joten otin yhteyttä Kennelliittoon. Koirani asia vietiin Kennelliiton nivelosaston kokoukseen, joka koostuu monista asiantuntijoista. Tein tarkan selvityksen koirani taustoista (mukana myös kahden muun pentueen pennun röntgenkuvat ja lausunnot, joiden tilanne sama, toinen virallisesti kuvattu, toinen epävirallisesti. Molemmat vanhemmat kuvattu kyynärnivelten osalta, terveitä). Selvitin koirani elinolosuhteet (ruokinta, liikunta yms.) syntymästä sen hetkiseen tilanteeseen. Lisäksi kerroin koirani oireilusta ontumalla loppuvuonna -03 ja siihen liittyvät hoidot. Esitin myös kysymyksiä asiaan liittyen. Nivelosaston kokouksen jälkeen sain asiaan lisävalaistusta.

Gingan diagnoosi oli kyynärnivelten virheellinen muotoutuminen. Tilanne oli niin vakava, että jalkojen nivelpinnat eivät olleet kosketuksissa toisiinsa vaan jalat olivat kasassa sidekudoksen varassa. Epäilemättä jaloissa oli ajoittain koviakin kipua, jotka ilmenivät mm. ontumisena. Nivelten jäykistysleikkaus olisi ehkä ollut ainoa hoitomuoto mutta siitä toipuminen olisi kestänyt kauan ja tuloskin olisi ollut erittäin epävarma.

Koirallani ja sen pentuesisaruksilla todettu kasvuhäiriö ei ole samankaltainen kuin suurilla roduilla esiintyvä, vaan se on oma häiriönsä, taipumus, joka kulkee perimässä. Se on harvinainen muttei ainutlaatuinen. Vastaavanlainen diagnosointi japaninpystykorvalla löytyi jo noin kymmenen vuoden takaa ennen Gingan ja sen pentuesisarusten tapausta. Ruokinnan ym, ympäristötekijöiden vaikutus tämänkaltaisen kasvuhäiriön syntyyn poissuljettiin.

Gingan tilanteen vakavuuden tajuaminen oli musertavaa. Pelko pikku koiramme menettämisestä ja siitä kuinka pian tuo päivä tulisi eteen tuntui raskaalle.

Epilepsia epäily...
Niinkuin Gingalla ei olisi jo tarpeeksi painolastia, niin joulukuun 16.päivä -07 se sai epilepsia tyyppisen kohtauksen. Leppoisan sunnuntaipäivän lomassa ollessani syöttämässä keittiössä pienintä lapsistamme kuulin pöydän alta teputtelevaa ääntä ja kun pöydän alle kurkistin Ginga istui ja huojui ja keinui etujalalta toiselle. Samalla sen kasvot tekivät irvistäviä, vetäviä liikkeitä huojunnan mukaan puolelta toiselle. Gingan nimeä sanoessani se katsoi minuun vilkaisten mutta ei selvästikään pystynyt liikkumaan luokseni vaan kohtaus jatkui, keinuen rytmikkäästi puolelta toiselle. Kerkesimme siinä miettiä sydänkohtausta, kipukohtausta ja ensisijaisesti se näytti jonkinlaiselta epileptiseltä kohtaukselta. Kaiken kaikkiaan kohtaus kesti puolesta minuutista minuuttiin. Kohtauksen loputtua Ginga tuli luokseni ja ollessani kyykyllä se hypähti vasten minua. Sen kasvot tekivät vielä hetken aikaa vetäviä liikkeitä ja se vapisi ja värisi. Sitten tilanne laukesi ja se meni lattialle pötköttämään isojen tyttöjemme Tiian ja itkevän Neean keskelle. Ginga oli kohtauksen jälkeen kutakuinkin normaali, vain läähätys poikkesi normaalista olotilasta. Kohtauksesta johtuen käytin Gingan klinikalla, jossa sen sydän kuunneltiin ja tehtiin ulkoinen tarkastus ja otettiin suuri määrä verikokeita. Verikokeina otettiin mm. maksa ja munuais-, kilpirauhas-, tulehdus- ja sokeriarvoja. Niissä ei ollut mitään muutoksia, jotka olisivat selittäneet kohtauksen.

"Eloa nauttien joka päivästä, niin kauan kuin se olisi koiranelämän arvoista"
Elimme Gingan kanssa päivän kerrallaan nauttien joka päivästä.
Gingan tilanne ajautui vuosien varrella koko ajan huonommaksi, kiputilat lisääntyvät ja aiheuttivat muutoksia fyysisesti ja henkisestikin.
Sitä muutosta oli raskasta sivusta seurata.
Ginga sinnitteli. Yöt alkoivat olla loppuajasta levottomia sen nuoleskellessa etujalkojaan yrittäen helpottaa kipua. Nuoleminen oli ajoittain niin voimakasta, että etujalat olivat osin karvattomat ja iho ärhäkän punainen. Varsinkin sen oikea jalka oli niin kipeä ettei se pystynyt sillä välillä kävelemään. Ginga söi vuosien ajan jatkuvaa särkylääkitystä, jota lisättiin aina tarpeen mukaan. Kiputiloja alkoi olla siinä määrin, että sen lenkit lyhentyivät lyhentymistään ja se oli usein jätettävä kotiin koiramaisista touhuista sillä se innostui mukana ollessaan niin, että seuraukset olivat kipeät. Tuntui sydäntä riipivälle jättää tuo pieni touhukas kaveri kotiin muiden lähtiessä harrastamaan. Sen elämä lapsiperheessä ja koiraperheessä oli aktiivista ja sitä kautta sen terveyteen vaikuttavaa, toki varmasti suurimmaksi osaksi positiivisesti mutta myös negatiivisestikin sen jalkoja ajatellen.
Eläminen kipujen kanssa ei voinut olla vaikuttamatta aikaa myöten myös henkiseen puoleen. Gingan luonne muuttui parin viime vuoden aikana. Siitä tuli pikkuhiljaa ärtyisä ja hermostunut. Viimeisen puolen vuoden aikana, kun kiputilat selvästi lisääntyivät, siitä tuli ajoittain muriseva, omiin oloihinsa vetäytyvä erakko. Välillä se oli taas oma itsensä touhottava, koko naamallaan hymyilevä, elämää rakastava pikkukoiruus.
Viimeiset puoli vuotta painin itseni ja ajatusteni kanssa. Keskustelin eläinlääkärimme kanssa Gingan tilanteesta ja tein luopumistyötä. Lapsetkin, tytöistämme vanhimmat, kiinnittivät huomiota Gingan kivuliaaseen oloon ja sen muuttuneeseen luonteeseen. Mietin lupaustani päästää Ginga pois sitten kun sen elämä ei olisi koiran arvoista elämää ja sitä rakkauden määrää, jota tuo päätös vaatisi.
Ginga oli laitettava etusijalle!
Tiesin, että suru ja ikävä musertaisivat mutta yhteiset muistot lohduttaisivat ja ajan myötä ne piirtyisivät syvälle sydämeen säilyen siellä ikuisesti...
Kaiken surun keskellä Gingasta otettiin vielä sen viime hetkillä verinäyte Hannes Lohen geenitutkimuksiin, joiden avulla joskus saadaan toivottavasti lisävalaistusta kasvuhäiriön aiheuttajaan ja mahdolliseen epilepsiaan.


"Rakkauden ja elämän opettaja"
Ginga oli koira, jonka oli tarkoitus tulla meille. Ginga jakoi rakkautta ympärilleen. Se oli suuresti rakastettu perheenjäsen. Se opetti ettei tarvinnut olla täydellinen. Se opetti, että kaikkine virheineenkin voi olla arvokas. Se opetti myös sen ettei kannata helpolla luovuttaa vaan elämä voi olla elämisen arvoista vaikeuksienkin keskellä. Se opetti meille elämän ihanuuden ja elämän lopullisuuden. Se opetti meidät luopumaan.
Olemme onnellisia ja kiitollisia siitä, että se oli meidän koiramme.
Koira, joka oli suuri rakkauden ja elämän opettaja!



Takaisin