Etusivu | Esittely | Koiramme | Muistoissa | Rodut | Harrastukset
Pentuja
| Pentueet | Blogi | Linkit

”BINA”
20.5.2010-11.3.2017

japaninpystykorva, narttu
Zebina's Ai-Ayane



Terveystutkimustulokset:
Polvet 0/0 Lonkat A/A
Kyynärpäät 0/0 Silmät TERVEET (2011)
Sydän EI SIVUÄÄNIÄ Olkapäät OK

Koko n.32cm ja 5,5kg Hampaat: OK

Näyttelyistä ERI, 2xVARASERT

Kasv. Virpi Havu, Pieksämäki
Om. Kiira ja Virpi Havu, Pieksämäki

Bina KoiraNetissä

Näyttelytulokset

Meille tarkoitettu...

Ensimmäisen pentueeni, ensimmäinen pentu ja kasvattimme,
jäi kuin jäikin sitten meille.

Bina oli kerrassaan valloittava pikkukoira!
Se oli koira, jossa olivat kaikki ne ominaisuudet, joita koirassa arvostan.
Ne tekivät siitä yhden merkittävimmän elämäni koiran.
Koiran, jonka muisto seuraa minua ikuisesti. Niinkuin se teki eläissäänkin.
Bina oli kuopuksemme Kiiran paras leikkikaveri, seuraten silmä tarkkana tämän touhuja osallistuen, mitä se ikinä sitten olikin.
Binan kanssa harrastettiin kaverikoiratoimintaa, tokoa, rally-tokoa ja näyttelyitä.
Bina palkittiin Suomen Kennelliiton mitalilla ansiokkaasta kaverikoiratoiminnasta 2015.
Olen niin onnellinen, että Bina jäi meille! Niin oli tarkoitus.

 


Bina palkittu kaverikoira 27.6.2015

Bina sairastui...

Kaikki alkoi kesällä 2016...
Niinkin pienestä asiasta kuin pissaamisesta. Bina alkoi kesäkuun puolella juoksujen loputtua pissiä hurjan pitkän aikaa, kyyhöttää ja kyyhöttää. Muuten se tuntui olevan ihan kunnossa. Heinäkuussa käytiin eka kertaa lääkärissä epäilynä märkäkohtu tai virtsatietulehdus. Bina ultrattiin, otettiin virtsa-ja verikokeita. Ei kumpaakaan. Se sai antibioottikuurin mahdolliseen emätintulehdukseen. Oire ei helpottanut. Otettiin taas virtsanäytettä, ultrattiin, röntgenkuvattiin. Epäilyksenä mm. virtsakivet. Ei viitteitä. Röntgenkuvauksella kartoitettiin myös selän tilanne. Kuvat siistit niiltä osin. Bina sai kipulääkkeet., Metacam. Lähettiin Vetlab:in kautta Saksaan virtsanäyte, josta testattiin solukarsinoomaseulonta. Tulos oli positiivinen. Aina on olemassa virhemarginaali mutta kyllähän saatu tulos pysäytti. Bina ultrattiin uudelleen ja se katetroitiin, jolla todettiin ettei virtsakiviä, edes pieniä kiteitä ole ja samalla todettiin, että katetri menee rakkoon ja sieltä tulee virtsa ulos. Epäilykseksi alkoi vahvistua ajatus kasvaimesta virtsaputkessa. Katetroinnilla todettiin, että jos siellä olisi kasvain, se ei ainakaan olisi niin suuri, että tukkisi putken.

Sydämemme murtuivat. Pelko Binan vakavasta sairaudesta osoittautui todeksi. Elämämme muuttui...

Lokakuussa kävimme Almavet:ssa Jyväskylässä, jossa eläinlääkäri Suvi Heinola teki Binalle virtsaputken tähystyksen. Tähystyksessä todettiin kasvainmuutos heti virtsaputken aukon ympärillä. Sieltä otettiin irtosolunäytteitä. Varsinaista koealaa ei saatu otettua koska virtsaputki oli niin ahdas. Irtosolunäytteet vahvistivat pelättyä diagnoosia. Binalla oli virtsaputken epiteelialueen syöpä.

Sitä ei voitu poistaa kirurgisesti. Sen merkittävin hoitomuoto on tulehduskipulääke, meloksikaami. Bina olikin jo metacam:ia syönyt kun poissuljettiin muut vaihtoehdot ja epäily kasvaimesta vahvistui. Kiitos Hanna Virtasen ja Pieneläinklinikan. Myös sytostaatit, kestokatetrit käytiin keskustellen läpi. Kokeilimme kortisonihoitoa useampien viikkojen kuurina. Sen vaikutuksista ei ollut takuita mutta jos olisi ollut pienikin mahdollisuus, että siitä olisi voinut olla apua, se kannatti kokeilla.

Onnellista koiranelämää sairaudesta huolimatta...

Kaiken tämän huolen keskellä Bina pissimistä lukuunottamatta eli ihan onnellista elämää. Se söi, ulkoili, leikki, nukkui hyvin, harrasti ja nautti elämästä. Se olikin tärkeintä. Elämä tuon pienen rakkaan vakavan sairauden kanssa vaati voimia, kyyneleitä vuodatettiin mutta elettiin tässä ja nyt, nauttien jokaisesta yhteisestä kuukaudesta, viikosta, päivästä, hetkestä, koska tiesimme ettei aikaa olisi paljoa. Välillä pakokauhu menettämisestä valtasi mutta kun loi katseen koiraan, joka voi vielä hyvin, se helpotti. Lupasimme tehdä kaikkemme, jotta tuo meille niin rakas perheenjäsenemme saisi elää onnellisen loppuelämän ja jonain päivänä olisimme valmiita luovuttamaan kun mitään ei olisi tehtävissä ja Binan elämä ei enää olisi elämisen arvoista. Teimme sen sydämet täynnä rakkautta, kiitollisuutta ja onnea tuosta suloisesta koirastamme.

Tilanne muuttui...

Vuosi 2017 vaihtui ja Bina voi edelleen hyvin. Elimme normaalia elämää ja Binan oireet ja lääkitys pysyivät ennallaan. Helmikuun aikana Binan voinnissa tapahtui jotain. Se alkoi aluksi käydä öiseen aikaan pissalla kylpyhuoneessamme. Pissaaminen lisääntyi huomattavasti niin, että pihalla ollessaan sen aika alkoi mennä pissatessa. Se saattoi pissata useita minuutteja ja sen ilme oli tukala ja ihmettelevä. Se ei voinut lopettaa pissaamista. Lenkit alkoivat olla vaikeita kun ne menivät pissatessa. Bina ei enää juossut niinkuin se oli aina tehnyt muiden mukana. Se ei enää lähtenyt takaa-ajoleikkiin Tildan kanssa. Se vaan pissasi. Lopulta sitä kannettiin osa lenkistä, jotta pääsimme etenemään ja säästimme sitä pissaamisen ärsytykseltä. Tulehduskipulääke meni sille säännöllisenä mutta aloin pohtimaan sillä mahdollisesti olevia kipuja ja muita hankalia tuntemuksia. Tuntui, että sydämeni murtui pala palalta sen vointia seuratessa. Helmikuun lopulla tilanne muuttui pahempaan. Bina ei pystynyt pidättämään juuri ollenkaan. Pissaa tuli yht'äkkiä kesken kaiken. Myös ulostamisesta alkoi tulla jotenkin hankalaa. Välillä se oli levoton, vetäytyi hiukan sivuun seuraamaan tekemisiämme ja nuoleskeli tassujaan, varsinkin öisin. Sen ruokahalu alkoi vähetä, sitä piti houkutella syömään. Se oli kuitenkin vielä elämäniloinen vaikeuksista huolimatta. Pohdiskelin tilanteen muuttumisen syitä ja ajattelin ja oikeastaan toivoin sille tulleen virtsatietulehduksen. Vein pe 3.3. klinikalle näytteen. Siellä oli muutoksia virtsassa, verta yms. mutta ei tulehdusta. Näyte meni viljelyyn ja saimme varmistuksen ettei tulehdusta ole. Viikonloppu tuntui raskaalta, lohduttomalta pelottavalta. Suru alkoi vallata sydämen. Oliko yhteinen aikamme loppumassa? Ma 6.3. vein vielä toisen näytteen. Tuntui, että tulehduksen löytyminen olisi oljenkorsi, jossa voisin roikkua, jotta yhteinen elämämme jatkuisi. Mutta tuo oljenkorsi ei auttanut. Binan tilanteen muuttuminen johtui kasvaimesta. Puhuin asiasta eläinlääkärien kanssa. Todennäköisesti kasvain oli levinnyt ja kasvanut alueelle, joka säätelee pidätyskykyä ja myös imusolmukkeisiin aiheuttaen painetta ja tuntemuksia sekä hermokipua. Puhutiin päätöksen tekemisestä, oli sen aika. Voi kuinka musertavalta asia tuntui vaikka siihen oli jollain tavalla ennättänyt valmistautua. Viikon mietin ja elin pitäen kiinni rakkaastani, josta minun olisi luovuttava. Sovimme, että Hanna tulisi lauantaina 11.3. aamulla kotiimme saattamaan kanssamme Binan pois. Aamu oli aurinkoinen, kävimme kävelemässä, yhteisellä viimeisellä lenkillämme ja otimme valokuvia, jotka jäisivät lohduttamaan meitä kun olisi poissa. Bina nukkui rauhallisesti pois omassa kodissamme, syntymäkodissaan, rakkautemme ympäröimänä.
Tiedän ettei Bina jätä minua silmistään...



Bina 1v.
Kuva Pauliina Halonen.


Bina Tuusniemen näyttelyssä 19.2.2011, 9kk.
Kuva Pauliina Halonen


6kk.


.

Bina 2 kk.


BINAN "Soundin" elämän 7 ensimmäistä viikkoa...

 

 


 


Takaisin