Etusivu | Esittely | Koiramme | Muistoissa | Rodut | Harrastukset |
Pentuja
| Pentueet | Blogi | Linkit

"Rakkaus" A-PENTUE

Vuonna 2010: Ensimmäinen pentueeni antoi odotuttaa itseään kennelnimen saamisesta 18-vuotta. Pentue oli kauan harkittu, kaivattu ja odotettu japaninpystykorvapentue.

Emä: Fi mva Saarnion Miyoko "Muusa"
Isä: Fin mva JV-02 Kalabalik Attack af Felix"Ludde"

Astutus sujui luonnollisesti, tiineysaika oli Muusalle helppo ja synnytys sujui ongelmitta, avautumisvaihetta ei juurikaan huomanut olevan ja itse synnytys kesti 1h 25 min. ja kaikki neljä pentua olivat maailmassa. Muusa huolehti itsenäisesti kaikesta, me vain tarkkailimme rauhallisesti, uteliaina ja ilosta ja onnesta hullaantuneina tapahtumia.

Näinhän sen kuuluu ollakin!

Pennut, kolme narttua ja uros syntyivät 20.5.2010

NARTTU 1 Zebina's Ai-Ayane

NARTTU 2 Zebina's Ai-Ayaka

NARTTU 3 Zebina's Ai-Ayumi

UROS 1 Zebina's Ai-Ayu Mu

 


"Soundi, Kukkanen, Kaunotar ja Kulkuri" 2vrk.

Tämä pentue on todellinen "rakkaus"pentue ja pentujen japanilaiset nimetkin ovat täynnä rakkautta Ai tarkoittaa japaniksi rakasta tai rakkautta, lisäksi jokainen pentu sai nimenjatkeen, jolla on merkitys ja juontaa juurensa, pääasiassa pikku Kiiramme antamiin "työnimiin", joilla pentumme ensimmäiset elinviikkonsa esiintyivät; "Soundi, Kukkanen, Kaunotar ja Kulkuri"... Tyttö1 Ai-Ayane "rakas värikäs ääni", tyttö2 Ai-Ayaka "rakas värikäs kukka", tyttö3 Ai-Ayumi "rakas kävelevä kauneus"
ja poika Ai-Ayu Mu "rakas kävelevä unelma".


"Rakkaus"pentue 4 vrk.

 

Alla pentueen eloa ja oloa 7 viikkoa kasvattajan luona...

1. VIIKKO

Maidon maiskutusta, unen tuhinaa, pienten tassujen vipinää, hoivaa ja huolenpitoa, sitä ne olivat, alkuajat.


Aat 1vk. "Soundi, Kukkanen, Kaunotar ja Kulkuri" to 27.5.

Kun viikko pentujen tuhinaa oli täynnä pentulaatikossa, pennut olivat kovasti kasvaneet ja muuttuneet. Ne söivät hyvin ja näyttivät ihanan pyöreiltä, pigmenttiä oli tullut, mustia neniä tuhisi ja tassun pohjia vipatti laatikossa. Pennut alkoivat jo könytä jaloilleen kun tuli oikein kiire, hoippuen ja kompuroiden, väliin ryömien, ne suuntasivat kohti Muusa-mammaa ja maitoa. Muusa hoivasi katrastaan suurella äidinrakkaudellaan, siinä sivussa se alkoi myös selvästi nauttia lenkeillä käynnistä ja muustakin touhusta kuin pentulaatikossa puuhastelusta, silloin kuin pienokaiset tyytyväisinä ja muutenkin puunattuina nukkuivat.

2.VIIKKO


2vk. "Soundi, Kukkanen, Kaunotar ja Kulkuri" to 3.6.

Hurjasti oli pentulaatikossa tapahtunut... Tyttösillä oli jo silmät auki, poikakin kurkisteli. Vauhtia alkoi olla jo hurjasti. Laatikossa käveltiin, huterasti kylläkin, hoiputtiin ja muksahdeltiin nurin. Siellä leikittiin. Uudenlaisia ääniäkin, kujerrusta, haukahduksia, murinaa jne., oli alkanut kantautua pesälaatikosta. Kynsiä oltiin leikattu, pentuja sylissä pidetty, valokuvattu ja videokuvattu. Pienokaisia oli mielettömän ihanaa seurata! Pennuille alkoi tulla jo omia ominaispiirteitään; "Pieni ja pippurinen Soundi", "Täältä tullaan! Kukkanen!", "Irti en laske, edes tissiltä, vaikka äiti jo meneekin! Kaunotar" ja "Aina tyytyväisenä selällään Kulkuri".


3. VIIKKO


"Soundi, Kukkanen Kaunotar ja Kulkuri" 3vk to 10.6.

Pentujen elämän kolmas viikko toi taas mukanaan monenlaista uutta.

Pentujen reviiriä laajennettiin, pentulaatikon ympärille laitettiin pentuaitaus, jossa pikkuiset pääsivät tepsuttelemaan ja pissimään, sitä pissiä sitä riittikin.

Perheemme toiset koirat pääsivät tutustumaan pentuihin. Muusa, joka ei ensimmäisen viikon aikana oikein päästänyt toisia koiria edes käytävälle, jonka varrella pentuhuone oli, pikkuhiljaa hyväksyi lauman koirajäsenetkin lähemmäksi ja lähemmäksi pentuja. Tildan se laski ihan pentujen luokse mutta Saida sai tyytyä katselemaan niitä pienen matkan päästä.

Vierailijoita kävi taas pentuja ihastelemassa, Muusa laski ihmiset pentuhuoneeseen ja pyöri itsekin tulijoiden ympärillä ottaen huomiosta osansa.

Pennut pääsivät maistelemaan maidon lisäksi jauhelihanokareita ja hyvin tuntuivat pennuille ne maistuvan.

Ulkosallakin käväistiin sylissä nakottaen kuvia ottamassa ja uusia tuulia nuuskimassa.

4.VIIKKO


"Kulkuri, Kaunotar, Kukkanen ja Soundi" 4vk to 17.6..

Vauhtia ja vallattomia tilanteita...

Pentukatras muutti pentuaitauksineen Neean makuuhuoneesta työhuoneeseemme, jossa oli isommat tilat touhuiluun. Pentujen reviiri laajentui ja laajentui hiljalleen. Ne tepastelivat työhuoneessa pentuaitauksen ulkopuolella ja seikkailivat myös valvotusti muuallakin talossa.

Myös ulkoilmaa käytiin haistelemassa, mutta koleat ja sateiset ilmat eivät oikein suosineet ulkoiluamme.

Perheemme muut koirat, Tilda ja Saida, jatkoivat tutustumistaan pentuihin. Saida tarkkaili pentuja käyden silloin tällöin hillitysti ja vähän vaivihkaa niitä nuuskuttelemassa varoen etteivät ne hypelleet nenälle. Tilda sen sijaan leikki intoa puhkuen pentusten kanssa, se oli äärimmäisen innoissaan niistä.

Maidon maiskutuksen lisäksi pennut tutustuivat todenteolla kiinteään ruokaan, jauhelihapalleroiden joukkoon lisättiin pikkuhiljaa penturuokaa ja pennut pääsivät herkuttelemaan mm. raejuustolla. Myös matolääkettä maisteltiin, yök, se ei oikein aiheuttanut innostusta joukkiossa. Mutta ruokaa pennut popsivat innolla. 

Vieraita kävi pentuja ihastelemassa ja niihin tutustumassa. Pennut töpöttelivät innoissaan tulijoiden luokse sylihoitoa ja suukkoisia saadakseen.

Pissiä piisasi, Muusa huolehti vielä toistaiseksi kakkasiivouksista.

Pennut liikkuivat jo tosi paljon ja ne harjaantuivat koko ajan kehon hallinnassaan mutta olivathan ne vielä hellyyttävän kömpelöitä.

Ärinää ja murinaa ja haukahduksia riitti kun pikkuiset keskenään painivat ja harjoittelevat näin elämän taitoja. Muusa hoivaili pentujaan ihailtavasti. Imettäminen ei kyllä tainnut enää olla pelkästään mukavaa, sillä pentujen pikku hampaat eivät varmaan koiramammasta tuntuneet oikein miellyttäville. Mutta sinnikkäästi Muusa niitä imetteli.

Pennut alkoivat olla tosi ihanassa iässä, niiden kanssa ei aika käynyt pitkäksi...

5.VIIKKO


5 vk "Soundi, Kaunotar, Kukkanen ja Kulkuri" to 24.6.

Huimaa oli kehitys sitten 4-viikkois päivän jälkeen...

Aamuisin kaikki pennut seisoivat rivissä, naamat "hymyssä" ja hännät heiluen pentuaitauksen portilla toivottamassa "hyvää huomenta!"  Sitten alkoi "ralli"... Pentuaitauksesta pois päästyään ne mennä vilistivät pentuhuoneessa, sieltä kodinhoitohuoneeseen ja olohuoneeseen jne. Ja me perässä...

Pennut juoksivat, painivat, roikkuvat lahkeessa, kiipeilevät, kantoivat leluja jne. Ne jaksoivat leikkiä jo pitkiäkin aikoja. Sitten ne simahtivat... Ja me huokaisimme...

Ruokalista laajentui, ne maistelivat mm.piimää, pentujen purkkiruokaa, edellisviikkojen menuun lisäksi. Muusa imetti niitä vielä. Ja me kokkailimme...

Tapakoulutustakin niille opetettiin, niin nelijalkaisten toimesta kuin meidän kaksijalkaistenkin. Muusa hellän huolenpidon lisäksi oli jämäkkä elämäntaitojen opettaja. Ja me ihailimme...

Pentuja harjattiin, kynsiä leikattiin, pidettiin pantoja, seisottiin pöydällä, ulkoiltiin jne.
Opeteltiin ettei sylistä pääse jos murisee, vaan rauhoituttua vasta. Opeteltiin ettei lahkeessa roikuta, vaan lelua saa retuuttaa. Opeteltiin ettei hyllyä saa syödä, vaan puruluita voi nakertaa. Opeteltiin, että ihmisen luokse on mukava tulla kun kutsutaan. Yhdessä näitä asioita oli mukava opetella.  Johdonmukaisuus ja rauhallisuus on valttia! Ja sitähän meiltä löytyi... (ainako?)

"Pentu"vieraitakin taas kävi ja se oli mukavaa! Ja me olimme niiiiiiiiiin onnellisia, että pentuja odotettiin omiin rakastaviin koteihin. Kahden nartun kohdalla oli kuumeinen pähkäily vielä käynnissä, kuka menee (vai jääkö ?) minnekin. Ja me pähkäilimme...

Ja me nautimme joka hetkestä minkä saimme pentujen kanssa viettää...

6.VIIKKO


6vk 1.7. "Kulkuri, Kaunotar, Kukkanen ja Soundi". Kuva Helena Nyman.

Pennut kasvoivat ja kehittyivät taas hurjasti. Ne touhusivat, viilettivät, juoksivat, hyppivät, kantoivat palloja, seurasivat kintereillä, seikkailivat aitan alla, popsivat ruokaa hyvällä ruokahalulla, osallistuivat kaikkeen ja välillä nukkuivatkin.

Juhannuksena keräsimme koko laumamme autoon ja suuntaisimme mökille. Autoilu sujui pentukatraalta kuin ne olisivat aina huristelleet auton kyydissä. Ne ottivat ajellessa torkut, poistulomatkalla uni jo aikalailla painoikin kaiken uuden ja hurjan touhottamisen jälkeen.

Vieraita kävi taas paljon. Mietiskelin, että pentujen omiin koteihin lähdön jälkeen talo tuntuisi hiljaiselta kun pentuihastelijoita ei enää kolkuttelisi oven takana. Jäisikö meille jotain ihasteltavaa... pennun muodossa... ?

Pennut kävivät eläinlääkärintarkastuksessa to 1.7. 6 viikkoisina. Edellisenä iltana ne tepsuttelivat kylppäriin seuraamaan pikkuneitimme kylpyammeessa polskuttelua ja siinä samalla otin pennun kerrallaan suihkutettaviksi, sillä piiloleikit aitan alla olivat saaneet turkit enemmän harmahtaviksi kuin valkoisiksi. Vaikka pennut tykkäsivät touhuta omin päin kylppärissä ja innostuivat kun Kiira loiskutteli vettä ammeessa, niin eivät ne pesusta oikein pitäneet.

Tuntui, että 6 viikkoa meni ihan kauhean nopeasti. Vähän liiankin. Kaiholla ajattelin, että enää viikko yhteistä aikaa...


7.VIIKKO


Tyttö 1 "Bina", tyttö2 "Roosa", tyttö3 "Tiuhti" ja poika "Vikke" 7vk 8.7.

Pentujen 7.viikko meni ihan mahdottoman nopeasti, ollen touhukas, täynnä rakkautta ja haikeuttakin…
Se lisäsi selvästi niiden aktiivisuutta entisestään. Ne liikkuivat jo tosi ketterästi, ”kieli vyön alla” laukaten, hyppien ja toisiaan takaa ajaen. Ne nauttivat silminnähden ulkoilusta, kaivamisesta, kiipeilystä multakukkulalla jne.
Myös henkinen kehittyminen näkyi ja kuului keskinäisinä pikku otteluina ja painiotteina.
Koiratarhaan ja muiden koirien luo ne painelivat täyttä höyryä, hienosti koirankielellä osoittaen, ettei me tässä mitään muuta kuin että tullaan, saadaanhan?! Ja ne olivat ihan innoissaan toisten jaloissa touhottamassa ja väliin Muusan mahan alla pikku maitohuikkia naukkailemassa.
Kovasti jatkettiin elämän taitojen harjoittelemista; pantoihin totuttelemista, hihnassa kävelyä, autoajeluja, luoksetuloja ja erilaisia hoitotoimenpiteitä. Ruoka maistui ja puruluut yms. vain rouskuivat kun pikku huiskujen hampaat tekivät niistä selvää. Kaiken touhuilun keskellä ne koisasivat hetken aikaa pikku tassut ja massut kohti taivasta, liekö niin yrittäneet itseään viilennellä helteessä ja olivatko vain niin tyytyväisiä, vai sekä että.
Vieraita kävi taasen ilahduttamassa meitä kaikkia.
Pentuja paijaltiin, pussailtiin ja sylissä pidettiin oikein urakalla.
Viimeisenä yhteisenä iltana pennut pestiin ja muutenkin puunattiin. Sen jälkeen vauhtia riitti kun ne kuivattelivat itseään juosten ristiin rastiin pitkin taloa ja lopulta ne kerättiin pentuaitaukseen yöunille, jonne ne pötkähtivät onnellisina valkoiseksi kasaksi täynnä ”rakkautta”…
7 viikkoa tuli täyteen 8.7.2010. Tuona aamuna ne kaikki seisoivat rivissä pentuaitauksessa iloisina uudesta aamusta ja tulostani huoneeseen. Kyyneleet täyttivät silmäni kun ajattelin, että tämä on viimeinen yhteinen aamumme. Olin yhtäaikaa niin onnellinen ja surullinen kerätessäni koko katraan syliini suukoteltaviksi. Kolmen pennun matka kohti uutta elämää alkoi, yksi jäi loppujen lopuksi meille, vaikka sellaista en ollut alunpitäen suunnitellut …

 

Vuonna 2012: Olen ollut todella onnellinen tämän pentueen toteutumisesta! Vastoinkäymisiäkin on tullut, mutta siitäkin huolimatta olen koko sydämestäni onnellinen, että nämä pennut syntyivät. Bina, Roosa, Tiuhti ja Vikke saivat kaikki rakastavat, vastuuntuntoiset kodit, joissa ne ovat saaneet viettää onnellista koiranelämää.

Pentueesta kolme on tutkittuja lonkkien, kyynärnivelien ja polvien osalta. Tuloksina
Polvet: Bina, Tiuhti ja Vikke 0/0
Lonkat: Bina A/A, Tiuhti A/A ja Vikke C/B
Kyynärpäät: Bina, Tiuhti ja Vikke 0/0

Kahdelta on tutkittu silmät kertaalleen
Silmät: 2011 Bina ja Tiuhti TERVEET

Olkapäät (ei virallinen) on kuvattu kahdelta
Olkapäät: OK Bina ja Tiuhti

Sydäntä särkeviä uutisia saimme tammikuussa 2012...
Sydänkuuntelussa Vikeltä kuului sivuääni, joka sydänultrassa osoittautui oikean eteiskammioläpän vajaatoiminnaksi eli trikuspidaaliläpän vajaatoiminnaksi. Saatuani Viken omistajalta Piialta luvan, olin yhteydessä ultranneeseen eläinlääkäriin. Hän kertoi, että Vikellä on todettu systolinen sivuääni, asteena 3/6. Kyseessä on lievä, mahdollisesti synnynnäinen vika. Tällä hetkellä Vikke on kliinisesti terve, eikä tarvitse lääkitystä. Jatkokontrollia suositellaan.
Vikellä havaittu sydänvika ei ole useamman eläinlääkärin kertoman mukaan tyypillinen perinnöllinen sydänvika.
Sivuääntä Vikellä ei kuulunut luovutusiässä. Jatkoeläinlääkärikäynneillä, rokotuksilla yms., se joskus kuului, joskus ei, sitä tarkkailtiin. Nyt siis tiedämme, mikä sen aiheutti. Onneksi Piia vei Viken tutkimuksiin. Kiitos Piia! Toivomme täydestä sydämestämme, että Vikke saa viettää terveitä, onnellisia koiran vuosia sydänviasta huolimatta. Seisomme rinnallanne Piia&perhe!
Uutisen saatuamme pentueen emä Muusa sekä Tiuhti ja Bina ovat käyneet virallisessa sydänkuuntelussa. Niillä ei todettu sivuääniä. Roosankaan sydänkuuntelussa eläinlääkärikäynneillä ei kuulunut sivuääniä.
Olen kasvattajana hankkinut lisätietoa koirien sydänvioista asiantuntijoilta ja selvitystä sille miten tämänkaltaiseen sydänvikaan tulee suhtautua jalostuksen näkökulmasta.

Virallinen sydämen kuuntelutulos:
Tiuhti EI sivuääniä
Bina EI sivuääniä

Hampaat:
Bina, Tiuhti ja Roosa OK
Vikeltä puuttuu P1

Pennuista kolme on käynyt näyttelyissä hienoilla tuloksilla.
Tiuhtilla neljästä näyttelystä 4xERI, 2xsert, ROP ja VSP.
Binalla ERI, varaSERT.
Vikellä ERI.

Bina harrastaa kaverikoiratoimintaa, TOKO:a, näyttelyitä ja lisäksi rally-tokoa.
Tiuhti harrastaa agilitya ja TOKOilee.
Vikke on innokas tokoilija pikku emäntänsä kanssa.

Roosalla oli häntämutka, siitä ei tullut näyttelytähteä eikä jalostuskoiraa alunperinkään mutta se ei sen rakastavaa omistajaa haitannut. Olin aikoinaan niin tavattoman onnellinen, kun Heli soitti pentua kysellen ja hän halusi juuri Roosan sen viasta huolimatta. Vieläkin tuo muisto tuo kyyneleen silmiini.


Oli suuri onni ja ilo keväällä 2010 odottaa pentueen syntymää yhdessä omaa pentuaan odottavien Sannan ja Piian kanssa jakaen kaiken sen jännityksen ja syntymän ihmeen yhdessä.

Kasvattajan rooli ei ole helppo, varsinkin kun asiat eivät aina mene suunnitellusti. Perinnöllisyyttä ei voi koskaan täysin ennustaa, puhumattakaan siitä mitä sattumat voivat tuoda tullessaan. Ensimmäisen pentueeni puutteet, viat ja Viken sydänsairaus ovat osoittaneet sen, että vastoinkäymistenkin keskellä yhdessä selvitään. Avoimuus on minulle ehdottoman tärkeää! En voi kuin mitä nöyrimmin kiittää pentujeni omistajia, joista on tullut ystäviäni! Kiitos kuuluu myös pentueen isän kasvattajalle Tinalle! Onnekseni minulla on aikoinaan ollut mahdollisuus tutustua ensimmäisen japsini kautta hienoon ihmiseen, jonka kaltainen itsekin kasvattajana aion olla...

 

Vuonna 2014: Suru-uutinen saapui meille 9.4. ja kertoi Roosan elämän päättyneen.... Roosa oli jäänyt auton alle lähtiessään ajamaan kettua.
Matkalla eläinlääkäriin se menehtyi saamiinsa vammoihin...
Roosa eli elämänsä villinä, vapaana ja onnellisena...
Heli ja Mikko olen onnellinen, että "kukkaistyttömme" oli juuri teidän koiranne.
Roosa elää muistoisamme ja pitää yllä ystävyyttämme, vaikkei sitä enää olekaan <3


Virpi

 



 

 

 


Takaisin